Allardt, E. 1991. Kestävän kehityksen yhteiskunnallisista edellytyksistä. Teoksessa Massa, I. & Sairinen, R. (toim.). Ympäristökysymys. Helsinki: Gaudeamus.

Anttila, P., Ojanen, M., Puhakka, M. & Vuorisalo, T. 1994. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat – uhkakuvista yhteistyöhön. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus.

Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Minerva.

Berninger, K., Tapio P. & Willamo, R. 1997. Ympäristönsuojelun perusteet. Gaudeamus.

Cairncross, F. 1991. Ympäristömme hinta. Päättäjien ja yritysten uudet haasteet. Forssa: Trantex-kustannus Oy.

Erat, B. 1994. Ekologia, ihminen ja ympäristö. Opetushallitus, Rakennusalan Kustantajat RAK.

Haila, Y. 1995. Kestävän kehityksen luontoperusta. Mitä päättäjien tulee tietää ekologiasta? Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Haila, Y. 1998. Kestävä kehitys. Uusi normatiivinen ihanne. Ympäristö ja terveys 6/98.

Heiskanen, E., Kärnä, A. & Lovio, R. 1995. Tuotelähtöinen ympäristönsuojelu. Tuotelähtöinen ympäristöjohtaminen yrityksissä ja ympäristönsuojelun julkinen ohjaus. Helsinki: Sitra.

Hämäläinen, P., Mattila, M. & Molarius, R. (toim.) 1995. Ympäristöriskit – satunnaispäästöjen analysointi. Opetushallitus.

Hellgrén, M., Heikkinen, L. & Suomalainen L. 1992. Energia ja ympäristö. Opetushallitus, Porin teknillinen oppilaitos.

Kestävä kehitys. Lähivuosien toimenpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. Suomen kestävän kehityksen toimikunta. Ympäristöministeriö. 1995.

Kestävän kehityksen tutkimusohjelma: Suomen Akatemia. Helsinki. 1990.

Kesälä-Lundahl, K. (toim). 1996. Kestävä kehitys käsityössä. Helsinki: Käsi- ja taideteollisuusliitto ry.

Krippendorf, K. 1989. Product semantics.

Kuluttajan ympäristöopas. 1990. Työväen sivistysliitto TSL ry.

Maailman tila 1998. Gaudeamus.

Mannermaa, M. 1993(a). Tulevaisuus - murroksesta mosaiikkiin. Helsinki: Otava.

Mannermaa, M. 1993(b). Ensisijaista ekologinen kestävyys - tärkeämpää sosiaaliset valinnat. Teoksessa Bardy, M. (toim.) Kestävää kehitystä etsimässä. Jyväskylä: Stakes. Raportteja 93.

Marttinen, K. 1996. Yrityksen ympäristövastuut. Yrityksen tietokirjat.

Meadows, D.H., Meadows, D.I. & Randers, J. 1993. Ylittyvät kasvun rajat. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisusarja Acta Futura Fennica 4. Helsinki: Painatuskeskus.

Niskanen, T. & Honkasalo, A. 1996. Työturvallisuuden ja ympäristöasioiden hallinta. Työministeriö. Ympäristöministeriö.

Norgaard, R. 1988. Sustainable development: a co-evolutionary view. Futures vol 20 no 6.

Paloheimo, E. 1996. Syntymättömien sukupolvien Eurooppa. Porvoo: WSOY.

Papanek, V. 1995. The Green Imperative. Ecology and Ethics in Design and Architecture.

PKT-yritysten ympäristöhaasteet. 1997. Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto.

Ranta, H. (toim.) Ympäristölainsäädäntö 1998. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki.

Rouhinen, S. 1991. Kestävän kehityksen kansalaisyhteiskunta aluetutkimuksen haasteena. Teoksessa Häkli, J. & Kuitunen, K. Avauksia restrukturaatioon. Tampereen yliopisto. Aluetieteen laitos, sarja A, 11. Tampere.

Timonen, P., Heiskanen, E., Kärnä, A. & Niva M. 1998. Tuotteiden ympäristölaadun parantaminen. Kooste kuluttajien, kaupan ja valmistajien näkemyksistä. Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2.

Wahlström, E. 1994. Ympäristöriskit. Kokonaiskuvaa etsimässä. Jyväskylä: Gummerus.

Wahlström, E. ym. 1996. Suomen ympäristön tulevaisuus. Edita. Suomen ympäristökeskus.

Wahlström, R. 1995. Kestävä kehitys, yritystoiminta ja teknologia.

Välimäki, P. 1995. Eko-ostaja. Opas luontoretkelle lähikauppaan. Kuluttajavirasto.

Yhteinen tulevaisuutemme: Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti. Ympäristöministeriö. Ulkoasiainministeriö. Helsinki. 1988.

Ympäristö - energia - luonnonvarat. Sektoritutkimusselvitys. Ympäristöministeriö, Ympäristöpolitiikan osasto. Muistio 3 /1994.

Ympäristöasioiden hyvä hoito PKT -yrityksessä. Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 22/1995.

Ympäristönjohtamisjärjestelmä. ISO 14000 -ympäristöjärjestelmästandardit. Suomen Standardisoimisliitto SFS 1996.

Ympäristösanasto. Ympäristöalan keskeiset käsitteet ja termit. 1998. Tekniikan sanastokeskus.

Yritys ja Ympäristö -piirtoheitinkalvosarja. Oy Sefo Ab. 1995.

Yritys ja ympäristöosaaminen. Työkirja. KERA 1996.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Environmental Assessment of Products. A textbook on Life Cycle Assassment. 1993. 2 nd edition.UETP-EEE. The Finnish Association of Graduate Engineers TEK.

EN ISO 14004 standardi. Ympäristöjärjestelmät. 1996. Suomen standardoimisliito SFS ry. Helsinki.

EN ISO 14040 standardi. Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Periaatteet ja pääpiirteet. 1997. Suomen standardoimisliito SFS ry. Helsinki.

Johdatus elinkaarianalyysin käyttöön yrityksessä. Teollisuuden ja työantajain keskusliitto.

Järventaus, K. 1998. Luonnonvarojen tuhlaukselle löytyi puntari. Artikkeli Helsingin Sanomissa 16.9.1998.

Leppänen, A. 1995. Elinkaarianalyysi ja kemialliset näkökohdat: kemialliset tuotteet, yhdisteet, raaka-aineet ja päästöt. Suomen Kemian Seuran 45. Täydennyskoulutuskurssin kurssimoniste.

Linnanen, L., Boström, T. & Miettinen, P. 1994. Ympäristöjohtaminen. Elinkaariajattelu yrityksen toiminnassa. Weilin+Göös.

Lokka, M. & Hänninen, H. 1994. Elinjaksokustannus- ja elinkaarianalyysi ja niiden soveltaminen materiaalinvalinnassa. Teknillinen korkeakoulu. Materiaalitekniikan laboratorio. Julkaisu MTR 2/94.

SETAC (1991). Life cycle Assessment: inventory, classification, valuation, data bases. Workshop report 2-3, December, Leiden, the Netherlands. Brussels: Society for Environmental Toxicology and Chemistry.

YLEISTÄ MATERIAALEISTA

Antonelli, P. 1995. Mutant materials in contemporary design. New York: The Museum of Modern Art.

Benjamin, Y. 1994. New materials for environmental design. Luxemburg: Office for Official Publications of the European Communities.

Heino, E. & Sundholm, P. 1995. Ekotalon rakennusaineet. Helsinki: Rakennusalan Kustantajat RAK.

Kuusi, O. 1994. Materiaalit murroksessa. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.

Oijala, M. 1998. Rakennusaineet. Ekologinen käsikirja. Rakennusalan kustantajat RAK.

TUOTESUUNNITTELU

Burall, P. 1991. Green design. London: Design council, cop.

Burall, P. 1996. Product development and the environment. The Design Council.

Green Products by Design. Choices for a cleaner environment 1992. U.S. Congress, Office of Technology Assessment. Washington, DC: U.S. Government Printing Office.

Jokinen, T. 1981. Tuotekehityksen perusteet. Espoo: Otakustantamo.

Kärnä, A. 1997. Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu. Opas sähkö- ja elektroniikkateollisuuden yrityksille. Sähkö- ja elektroniikkateollisuusliitto. [viitattu 22.6.1998]. Saatavilla internetistä pdf-versiona: http://www.electroind.fi/ymparisto/

Kärnä, A. 1994. Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu ja tuottajan jätevastuu. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-198.

Mackenzie D. 1991 Green design - design for the environment. London: Laurence King.

UNEP: ECODESIGN, a promising approach to sustainable production and consumption. United Nations Environment Programme 1997.

Yli-Ketola, L. 1998. Nykymuotoilija ei voi toimia kuin taiteilija. Matti Kilpiäinen kaipaa tuotesuunnittelijoilta sitoutuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Karjalainen 31.5.1998, Kulttuuri, 19.

Ympäristöystävällinen tuotekehitys. 1994. Teknillisten Tieteiden Akatemia ry. Espoo.

MARKKINOINTI

Kukkonen, T. 1995. Ympäristötuotteiden markkinat ja ympäristömyötäisen elinkeinotoiminnan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen raportteja ja selvityksiä 24.

Kuluttaja-asiamiehen ohjeita: Ympäristömarkkinointi 1992. [viitattu 23.7.1998]. Saatavilla Internetistä pdf-muodossa: http://www.kuluttaja-asiamies.fi/pdf_ohjeet/ymparist.pdf

Liesimaa, V. 1995. Hyvä tietää ympäristömerkinnöistä. Suomen kuluttajaliitto.

Ympäristömerkin myöntämisperusteet, Puuhuonekalut ja -kalusteet 1995-05-12, Rakennus-, sisustus- ja huonekalujen ympäristömerkintä 1995-06-16.

KÄYTÖN JÄLKEINEN ELÄMÄ

Heinonen, T. 1997. Ongelmajäteopas. Ekokem Oy Ab.

Helanto, P. 1993. Kierrätys 2000 – elinkeinoelämän uudet haasteet. MH-Konsultit Oy.

Jätelainsäädäntö 1998. Edita.

Lettenmeier, M. 1994. Roskapuhetta. Jäteneuvonnan käsikirja. Ympäristöministeriö, Vesi- ja ympäristöhallitus, Rakennusalan kustantajat.

Martikainen, P. 1995. PK-vientiyritys ja kierrätys EU- alueella. Kera Oy.

Rytilä, P. Jätteiden kierrätys. Teoksessa Ympäristöystävällinen yritys. PRODEKO. Industrial Management Helsinki University of Technology. 1991.

Röyskö, H. 1998. Kierrätyksessä keskitie kultaa. Artikkeli Helsingin Sanomissa. Tiede ja ympäristö, s. D1.

Salmenperä, H. 1993. Jäteraaka-aineiden kerääjät ja hyödyntäjät 1993. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, nro 529. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus.

Teollisuuden jätehuolto. 1996. Opas yrityksille jätelainsäädännön velvoitteista. Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto.

MUOVIT

Hämäläinen, I., Sarkki, N. & Simula, S. 1984. Muoviaika. Suomen Muoviteollisuusliitto ry, Kemian Keskusliitto ry, Muoviyhdistys ry ja Neste Oy.

Muovit puntarissa. 1998. APME:n (Association of Plastics Manufacturers in Europe) ja Suomen Muoviteollisuusliiton julkaisu.

Taina, S. (toim.) 1991. Muovinen huominen. Suomen luonnonsuojeluliitto ry & Kierrätysliike.

TEKSTIILI

Cooper, P. 1990. Are textiles Finishing the Environment - Keynote Address. Teoksessa Are Textiles Finishing the Environment? Manchester:Textile Institute.

Julkunen, M. 1997. Neuleita uusiomateriaalista. Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemia. Vaatetusala. Artenomintyö nro 1193.

Jylhä, A. 1982. Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden haaskioiden hyödyntäminen. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tiedotteita 101.

Järvi, P. 1994. Suomenlampaanvillan ja turvekuituvillan vertailu huovutusmateriaalina. Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemia. Erityistekniikoiden ala. Päättötyö nro 843.

Lang, T. L. 1995. Tekstiilisuunnittelijan ympäristöetiikka. Tekstiilisuunnittelijoiden käsityksiä luonnosta ja tekstiilien ekologisuudesta. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Syventävien opintojen tutkielma.

Paajanen, O.1998. Lankojen värjääminen kasviväreillä ilman vaarallisia aineita. Taito 3, 38.

Paakkunainen, R. 1995. Vaatteiden ympäristöhaitat- miten suunnittelija voi vaikuttaa. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B47.

Pirtola, P. 1996. Hamppu, vuoden maatiaiskasvi. Taito 5, 40-43.

Simonen, K. 1998. Hamppu tulevaisuuden arvokasvi? Kuluttaja 4, 35.

Suojanen, U. 1997. Vihreät tekstiilit. Tekstiilien ympäristövaikutuksista. Helsinki: Yliopistopaino.

Talvenmaa, P. 1993. Tekstiilijätteet ja niiden kierrätys TEVA-teollisuudessa. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tekstiili- ja vaatetustekniikka. Raportti 42.

Talvenmaa, P. 1998. Tekstiilit ja ympäristö. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, Tekstiili- ja jalkinetoimittajat ry ja Tekstiilikauppiaiden Liitto ry.

Turman, K. 1997. Suomalainen pellava tänään. Taito 2, 20-21.

Väyrynen, A. 1993. Puuvillan tuotannon ja tuotteiden ekologiset haittavaikutukset ja alan tulevaisuuden näkymät. Wetterhoffin käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksen oppilaiden opinnäytetöitä 1993.

Yliherkän tekstiilivalinnat. 1991. Allergialiitto.

PUU JA PINTAKÄSITTELY

Episo-projekti. 1994. Ekologisten pintakäsittelymenetelmien soveltaminen teolliseen tuotantoon. Tekes julkaisu 40/94.

Jalopuumetsät. 1996. Dendrologian seura. Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Metsälehti.

Kallas, T. ym. 1997. Kotimaisen puupölyaltistumisen terveydellinen merkitys hengitysteiden toiminnan muutoksien yhteydessä. Loppuraportti. Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos raporttisarja. Nro 6.

Keinänen, E. & Tahvanainen, V. 1995. Pohjolan jalot puut. Pohjois-Savon erikoispuiden käytön lisäämisprojekti.

Tapion taskukirja. 1997. 23. uudistettu painos. Metsäkeskus Tapion julkaisuja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Viitaniemi, P. 1994. Puun jatkokäsittely. Kirjoitus teoksessa Tapion taskukirja. 22. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Metsälehti.

Viitaniemi, P. 1996. Puun lämpökäsittely. VTT Rakennustekniikka. Tutustuttavissa: http://www.vtt.fi/rte/wmt/index.htm

Viitaniemi, P. 1997. Puun jatkokäsittely. Kirjoitus teoksessa Tapion taskukirja. 23. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Metsälehti.

Yli-Kauppila, H. Puusepänteollisuuden päästöt. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, nro 503. Helsinki. 1994.

KERAMIIKKA

Juvonen, L. 1996. Paperikuitu savimassoissa. Taideteollinen korkeakoulu. Keramiikka- ja lasitaiteen osasto. Jatkotutkimus.

Jylhä-Vuorio, H. 1992. Keramiikan materiaalit. Helsinki: Opetushallitus.

Kekäläinen, P. & Rajala, M. 1995. Kierrätyslasituotteen valmistus sintraamalla. Taideteollinen korkeakoulu. Keramiikka- ja lasitaiteen tutkimusjulkaisuja nro 4. Väliraportti ja loppuraportti.

Sevelius, D. 1997. Uusiotiiliä ja kierrätyslaattoja. Jätemateriaalit rakennuskeramiikan raaka-aineena. Lisensiaatintyö. Taideteollinen korkeakoulu. Keramiikka- ja lasisuunnittelun osasto. Helsinki.

Wilander, P. 1997. Valuesineitä kotimaisista raaka-aineista keramiikkastudion tuotantoon. Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemia. Keramiikka-ala. Artenomintyö nro 1145.

PAINOTUOTTEET, PAKKAUKSET

Brody, A.L. & Marsch, K.S. 1997. The Wileys Encyclopedia of Packaging Technology, 2^nd edition. John Wiley & Sons, Inc. USA.

Karjalainen, L & Ramsland, T. 1992. Pakkaus – pakkausalan perusoppikirja. Espoo: Pakkausteknologiaryhmä.

Leppänen, A. 1994. Perustietoja pakkausten elinkaarianalyysistä. Pakkausteknologiaryhmä ry:n raportti no 38. Espoo.

Rissa, K. 1997. Graafisen alan ympäristöopas. Graafisen teollisuuden turvallisuustyön työalatoimikunta.

Soroka, W. 1996. Fundamentals of Packaging Technology. The Institute of Packaging, UK.

Teirisalo, L. 1998. Ympäristöohjelma on bisneksen kulmakiviä. Painomaailma 4, 26-28.

Toimistossa. Kuluttajaviraston sivusto ympäristömyötäisistä toimistotarvikkeista. http://www.kuluttajavirasto.fi/ekok/toimisto.html 10.6.1998.

Tätä on pakkaaminen; asiaa ja ajatuksia pakkauksista ja pakkaamisesta. Suomen Pakkausyhdistys ry. 1993.