1. KESTÄVÄ KEHITYS

Useat ympäristön tilaa selvittäneet ja tulevaisuutta ennakoivat raportit ovat tulleet päätelmiin, joiden mukaan ihmiskunnan ja ympäristön suhde on kestämättömän kehityksen raiteella. Maapallon mittakaavassa meitä uhkaavat mm. ilmakehän muutokset, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja metsien häviäminen, aavikoituminen, merien likaantuminen sekä haitallisten kemikaalien lisääntyminen. Erityisesti kehitysmaiden pyrkiessä nopeuttamaan talouskasvuaan luonnonvarojen käyttö lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla.

Myös Euroopan integraation tavoitteena on lisätä taloudellista kasvua. Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteena on suhteuttaa taloudellinen kasvu ympäristön kantokykyyn. Mikäli tässä epäonnistutaan, tiedossa on energiankulutuksen, kuljetustarpeen, luonnonvarojen käytön ja päästöjen määrän lisääntyminen. Tällainen kehitys ei voi olla näkymättä ympäristön kuormittumisena.

YK:n Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio otti esille raportissaan 'Yhteinen tulevaisuutemme' (1988) ajatuksen kestävästä kehityksestä. Komissio korostaa jatkuvan kasvun ideologian korvaamista kestävän kehityksen periaatteella. Se edellyttää, että maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti toimitaan niin, että kehitys turvaa nykyihmisen tarpeiden tyydyttämisen vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan.

Sittemmin kestävästä kehityksestä on muodostunut paljon käytetty käsite, jonka merkityssisältö saa uusia vivahteita esittäjän mukaan. Laajasti ajatellen pyritään edistämään oikeudenmukaisuutta sukupolvien välillä ja ratkaisemaan myös sellaiset ongelmat, kuten köyhyys, väkivalta, vieraantuminen ja vähemmistöjen sorto.

Kestävän kehityksen käsitettä ja sen sisältöä kohtaan on esitetty kovaakin kritiikkiä. Suurimpien epäilijöiden mukaan kuvaan on tullut taas yksi uusi hieno periaate, joka ei käytännössä muuta mitään. Kestävän kehityksen pelätään jäävän vain puheen ja periaatteiden asteelle. Käsitteen perimmäinen tarkoitus ei olekaan tarjota yhteiskunnan tulevaisuudelle täsmällistä toimintamallia. Se on paremminkin yleinen tavoite ja kuuluu samaan sarjaan sellaisten periaatteiden kuten 'demokratia' ja 'tasa-arvo' kanssa. Kestävä kehitys on parhaimmillaan yleisesti hyväksytty ideaali, jota vasten mm. yritysmaailman toimia voidaan arvioida.

Ollakseen kestävää on kehityksen oltava taloudellisesti mahdollista, sosiaalisesti hyväksyttävää, kulttuurisesti sopusointuista ja kaiken lisäksi ekologisesti kestävää.

Taloudellinen kestävyys edellyttää, että kehitys on yhteiskunnan kannalta taloudellisesti tehokasta ja että se on kestävällä pohjalla, eli pitkälläkin aikavälillä tasapainoista. Teknologian kehitys osaltaan mahdollistaa tehokkaan tuotannon, jossa vähemmillä luonnonvaroilla voidaan tuottaa enemmän. Yhteiskunnan ja luonnonvarojen kannalta tehokas tuotanto ja kestävä kehitys ovatkin tavallaan saman asian kaksi ulottuvuutta.

Sosiaalinen kestävyys merkitsee maailmalaajuista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, oikeutta hyvinvointiin ja perusoikeuksiin. Monissa lähi- ja kaukoidän maissa loukataan lapsen oikeutta lapsuuteen käyttämällä lapsityövoimaa erityisesti tekstiiliteollisuudessa. Suuri osa maailman luonnonvaroista käytetään tuotteisiin, joita ei valmisteta ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen, vaan ainoastaan pienen, ostovoimaisen väestönosan käyttöön. Paikallisella tasolla sosiaalinen kestävyys merkitsee työturvallisuudesta ja terveydestä huolehtimista.

Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa yhteisön kulttuurin ja arvojen kanssa. Kulttuurisesti kestävän kehityksen on rakennuttava kunkin kansan omalle kulttuuriperinnölle ja arvomaailmalle, jotta sillä olisi edellytykset jatkua ja kehittyä. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahva selviytymisen ja osaamisen traditio. Suomalaisen käsityön voima on aina ollut vahvassa käsityötaidossa sekä persoonallisessa ja luonnonläheisessä muotoilussa.

Tuotesuunnittelijan ja käsityöläisen on otettava toiminnassaan huomioon ne ympäristövaikutukset, joita tuotteen koko elinkaareen sisältyy. Ekologisesti kestävä kehitys on nähtävä eräänlaisena itsestäänselvyytenä, joka kulkee ajatuksissa ja teoissa mukana sitä erikseen alleviivaamatta. Käsityöntekijän yhteys materiaaliin ja sen käyttöönottoon on usein niin läheinen, että hänellä on hyvät mahdollisuudet toimia luontoa säästävällä tavalla. Suojanen (1997) korostaa, että muutoksen edellytyksenä on henkilökohtainen kokemus luonnosta, oman luontosuhteen syntyminen.

Ekologisesta näkövinkkelistä katsoen tavoitteena on siis tilanne, jossa ihmisen toimet vahingoittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Ihmisen toiminta on sopeutettava luonnon rajoihin. Tuotannollisen ja taloudellisen maailmanjärjestyksen tulisi toimia ekosysteemien kantokykyyn nähden siten, että järjestelmän toimintaa voidaan jatkaa periaatteessa loputtomiin, niin pitkään kuin auringosta virtaa energiaa maapallolle, kuten Mannermaa (1993a) on asian esittänyt.

Olemme keskellä hyvin merkittävää arvomurrosta, jonka tuloksena teollisen yhteiskunnan arvomaailma korvautuu jollakin toisella vallitsevalla arvomaailmalla, ennakoi Mannermaa (1993b). Kommunikaatioyhteiskunnan kehittyminen antaa mahdollisuuden uusien arvojen nousulle. Luonnon kestämätön tila pakottaa meidät ajattelemaan kulutustamme uusin silmin. Jatkuva kasvu on korvattava jollakin toisella suunnalla.

Tulevaisuuden maailma nähdään ennusteissa laadun, henkisten arvojen ja viestinnän maailmana. Tähän järjestykseen sopii kestävän kehityksen periaate, joka keskittyy määrän sijasta laatuun. Pienillä, innovatiivisilla ja muutokseen notkeilla yrityksillä on realistinen mahdollisuus vaikuttaa kuluttajien valintoihin tarjoamalla kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja tuotteita ja palveluja ihmisille, jotka etsivät yksilöllisyyttä ja korkeaa laatua.

Viimeisten viiden vuoden aikana on ympäristön huomioimiseksi tehty paljon. Ympäristönsuojeluasiat eivät ole enää vain yritysten julkista kuvaa vihertäviä lehtiotsikoita, vaan ne alkavat olla yhä tärkeämpi osa yritysten todellista arkipäivää ja kilpailukykyä. Myönteinen kehitys on lähtenyt liikkeelle suurista, vientimarkkinoille suuntautuneista yhtiöistä ja on jo saavuttanut myös pienemmät yritykset. Vähitellen on alettu ymmärtää, kuinka läheisesti talous- ja ympäristökysymykset ovat yhteydessä toisiinsa. Olemme tilanteessa, jossa kestävän kehityksen periaatteet ovat tuotekehityksen ja laajasti katsoen kaiken inhimillisen toiminnan peruskivi. Yritysten ja tuotteiden ympäristölaatu tulee jo lähitulevaisuudessa olemaan merkittävä kilpailutekijä.