4.1 MIKSI TUOTE HYLÄTÄÄN?

Miksi kuluttajat hylkäävät tuotteensa usein jo ennen niiden fyysisen elinkaaren loppua? Sinänsä käyttökelpoinen ja rakenteeltaan ehjä tuote saattaa päätyä ennen aikojaan kaatopaikalle tai pihan perälle. Asian pohtiminen on merkittävää pyrittäessä luomaan kestäviä tuotteita. Kestävyys merkitsee tässä yhteydessä rakenteellisen kestävyyden lisäksi tuotteen kykyä selviytyä sosiaalisissa ja kulttuurisissa vuorovaikutussuhteissa.

Jos tuotteen käyttäjä jatkuvasti "törmäilee" tuotteeseen, eikä pääse sen kanssa sinuiksi, on tuotteen elinkaaren jatkuminen vaarassa. Ihmiset ovat yksilöllisiä tavoissaan suhtautua eteen tuleviin tilanteisiin. Siinä missä joku rohkeasti kokeilee ja tarttuu uuteen tuotteeseen tutkiakseen sitä, joku toinen tarvitsee ennakkotietoja ja ohjausta ennen käyttöönottoa. Krippendorf (1989) on esittänyt, että tuotteen tulisi selittää itse itsensä, olla tunnistettavissa ilman ohjeita. Käytön virheet ja vaaratilanteet johtuvat hänen mukaansa puutteellisesta suunnittelusta.

Suunnittelijan saattaa olla vaikea itse asettua käyttäjän asemaan ja testata tuotteensa käytettävyyttä. Siksi on tärkeää testata tuote todellisilla käyttäjillä jo varhaisessa vaiheessa. On vaikea antaa yleispäteviä ratkaisumalleja tilanteessa, jossa tuotteilta odotetaan toisaalta tuttuutta ja turvallisuutta, toisaalta uutuutta ja yllätyksellisyyttä. Hyvässä tuotteessa nämä ominaisuudet ovat sopivassa suhteessa ja täydentävät toisiaan.

Toinen syy hylkäämiseen voi liittyä kieleen. Jos tuotetta ei ole voitu tai osattu kuvailla kielen avulla tuotesuunnitteluprosessin eri vaiheissa siihen osallistuneille tahoille, sen elinkaari jää aiottua lyhyemmäksi. Asiakas ilmaisee toiveensa puhuttuina viesteinä ja myös suunnittelija määrittelee tuotteen piirteitä erilaisten puhuttujen kuvausten perusteella tuotesuunnitteluprosessin aikana sidosryhmille. Jos osapuolten sanalliset ilmaisut eivät kohtaa toisiaan, ei tuotteelle Krippendorffin mukaan synny merkitystä. Myöskin kielteisten huhujen ja pilailun kohteeksi joutuneilla tuotteilla on olemattomat mahdollisuudet menestyä markkinoilla.

Tuotteiden synnyttämiseen osallistuu tänä päivänä laajoja sidosryhmien verkostoja. Tuotteen tulee olla merkityksellinen jokaiselle tuotesuunnitteluprosessiin osallistuvalle. Sen tulee olla kaupallisesti perusteltu markkinoinnista vastaavalle, taloudellisesti merkittävä rahoittajille ja mahdollinen valmistaa valmistajalle. Tuotesuunnittelijan ei kannata yrittää vastata itse kaikesta mahdollisesta markkinoinnista valmistukseen. Verkottuva toimintamalli toisaalta tarjoaa houkuttelevia mahdollisuuksia vahvuuksien yhdistämiseksi ja vaatii toisaalta uudenlaisia kommunikaation kykyjä ja haluja. Uusi tuote jatkaa elämäänsä vain, jos kaikilla osapuolilla on yhteinen näkemys tuotteen taustoista ja sen kehitysmahdollisuuksista.

Neljäs tuotteen selviytymiseen, sen kestävyyteen vaikuttava tekijä on sen vuorovaikutus ympäristössään. Jokainen ihmisen luoma tuote joutuu hakemaan paikkansa tuotteiden järjestelmässä. Tuote sisältää merkityksiä käyttäjälleen mutta myös suhteessa muihin tuotteisiin. Niiden välisiä vuorovaikutussuhteita voidaan nimittää ja kuvata biologiasta tutuin termein mm. yhteistyöksi, symbioosiksi ja kilpailuksi. Tuotesuunnittelija voi tietoisesti luoda yhden tuotteen ympärille tuoteperheen ja näin edistää symbioottisen suhteen syntymistä tuotteiden välille. Yhteistyössä ja symbioosissa keskenään elävien tuotteiden selviytymisen mahdollisuudet markkinoilla ovat oletettavasti paremmat kuin yksittäisten, kilpailun kohteeksi joutuvien.

Tämänkaltaisten yhteyksien pohtiminen on merkittävää, jotta tuotesuunnittelijat pystyisivät luomaan merkityksellisiä esineitä. Esineet ovat merkityksellisiä silloin, kun ne toimivat, niistä voidaan puhua ja koota laajempia kokonaisuuksia. Merkityksellisistä esineistä kehittyy käytännössä osa jokapäiväistä elämää. Niitä ei hylätä hetken mielijohteesta, vaan niistä pidetään huolta, niitä korjataan ja huolletaan. Merkitykselliset esineet ovat myös ekologisesti kestäviä esineitä.