4.2 TUOTESUUNNITTELUPROSESSI

Pirkko Anttila on esittänyt teoksessaan ’Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet’ (1993, s. 111) käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoreettisen mallin. Seuraavassa on esitetty mallista mukailtu ja sovellettu versio, johon on lisätty tärkeimpiä tuotteen suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä erityisesti ympäristönäkökulmasta. Tuotesuunnitteluprosessi etenee harvoin alusta loppuun suoraviivaisesti, vaan se sisältää jatkuvia sisäisiä ja ulkoisia arviointeja, joiden perusteella prosessin suuntaa korjataan.

Kuva 11. Tuotesuunnitteluprosessi (lähteinä Anttila, P. 1993; Kärnä, A. 1997).

Prosessikaavion selostus:

1. Tuoteidea voi olla peräisin ulkopuolisesta toimeksiannosta, asiakkailta, markkinatutkimuksen palautteesta, omasta arkihavainnosta, tai idea on peräisin aikaisemmasta tuotesuunnitteluprosessista.

2. Työlle hahmotetaan tarkoitus ja tavoitteet. Hankitaan tietoa mm. jo olemassa olevista tuotteista. Ruutia on turha keksiä uudelleen. Tässä vaiheessa täsmennetään ongelmaa ja hahmotetaan erilaisia ratkaisumalleja. Luodaan vaatimusmäärittely, jossa joudutaan puntaroimaan keskenään vastakkaisiakin vaatimuksia. Niitä ovat mm. suorituskyky, kustannukset, huollettavuus, ympäristövaikutukset, kestävyys ja ergonomia. Näiden lisäksi arvioidaan mm. kulttuurisia ja markkinoinnin tekijöitä. Ympäristönäkökulmat on syytä kirjata vaatimuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältytään korjaavilta toimenpiteiltä myöhemmissä vaiheissa.

3. Tuotteen ja valmistusprosessin alustava suunnittelu sisältää käytäntöön soveltamisen ongelmia. Mikä on tuotteen merkitys? Miten tuotetta käytetään? Miten tuote valmistetaan? Mitä materiaaleja, työvälineitä ja koneita käytetään? Mikä on budjetti? Mitkä ovat muodot, värit ja rakenne? Miten tuote erottuu kilpailijoistaan? Liittyykö tuotteeseen tyylinmukaisuutta tai perinnettä? Kuinka toteutuvat tekniset ja taloudelliset vaatimukset?

4. Valmistaudutaan valmistukseen. Tuotteen heikkoja kohtia kehitetään. Tuotteesta tehdään prototyyppejä tai koekappaleita, joilla testataan ja arvioidaan rakennetta ja muotoa. Vertaillaan kilpaileviin tuotteisiin ja arvioidaan kustannuksia.

5. Toteutusvaihe. Suunniteltu tuote on saanut muotonsa ja rakenteensa. Tuotteesta piirretään lopulliset piirustukset sekä määritellään tarvittavat osat ja materiaalit.

6. Tavoitteena on aikaansaada valmis tuote. Valmis ei tässä tapauksessa tarkoita lopullista tai täydellistä. Se kuvaa paremminkin senhetkistä tuotesuunnitteluprosessin tulosta, joka täyttää sille asetetut vaatimukset mahdollisimman hyvin.

Kuviossa olevat lenkit kuvaavat suunnitteluprosessin aikana tapahtuvaa toiminnan sisäistä ja ulkoista arviointia. Prosessin edetessä suunnittelija itse oppii koko ajan uutta, testaa suunnitelmiaan ja korjaa toimintaansa niiden mukaan. Vaatimukset ja määräykset saattavat muuttua prosessin edetessä. Tuotesuunnittelija tai suunnittelutiimi toimii joskus systemaattisesti, toisinaan intuition varassa prosessista ja ajatuksesta toiseen vaellellen.

Suunnitteluprosessiin vaikuttavat tekijät (tekijät on kuvattu kaavioon prosessin ympärille)

Prosessiin vaikuttavat oleellisesti tekijän omat resurssit (näkemykset, arvot, arvostukset ja odotukset, motivaatio, osaaminen ja luovuus) sekä prosessin ulkopuoliset, ympäristöstä tulevat näkemykset, arvot, arvostukset ja odotukset. Lopputulokseen vaikuttavat myös ulkopuoliset panokset (materiaaliset, teknologiset, taloudelliset resurssit sekä aika-, tila- yms. resurssit).

Prosessia ohjaavat jatkuvasti ulkoinen ja sisäinen palaute. Ulkoinen palaute voi olla vertailua todellisuuteen, arviointia, testausta ja empiiristä tutkimusta. Sisäinen palaute koostuu tuotteeseen liittyvien elämysten, kokemusten ja havaintojen kartoituksesta ja tiedostamisesta. Sisäiseen palautteeseen kuuluu myös suunnittelijan ja tekijän omien arvojen, motiivien ja tarpeiden analyysi.

Tuotesuunnittelijan ja koko sidosryhmäverkoston tulee tuntea ja hyväksyä käsitys siitä, mitkä ovat omaa tuotetta koskevat ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun tavoitteet. Nämä tavoitteet voidaan sopia, kun on saavutettu yhteinen käsitys tuotteen aiheuttamista tärkeimmistä ympäristöhaitoista elinkaaren aikana. Ympäristöhaitat tunnistetaan tekemällä olemassa olevalle tuotteelle elinkaariarviointi tai muu ympäristövaikutuksia mittaava tarkastelu. Ympäristönäkökohdista tarkemmin edempänä tässä luvussa.

Käytännön työssä suunnittelijalla on oltava käytössään suunnitteluohjeita suositeltavista ratkaisuista ja noudatettavista periaatteista. Lisäksi tarvitaan työkaluja ja menetelmiä, joiden avulla ympäristöhaittojen vähentäminen varmistetaan tuotesuunnittelun eri vaiheissa.

Tuotteiden käyttäjien odotusten ja vaatimusten tuntemus ja parhaimmillaan niiden ennakointi on oleellista myös ympäristökysymyksissä. Kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet, että uusien tuotteiden odotetaan rasittavan ympäristöä aikaisempaa vähemmän. Ympäristömyötäisillä tuotteilla on selvästi kysyntää markkinoilla, mutta toisaalta kaikki kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan lisähintaa parantuneista ympäristöominaisuuksista.

Kilpailijaseuranta tulee ulottaa markkinoilla olevien tuotteiden ympäristöominaisuuksien vertailuun. Hyvin menestyvän kilpailevan tuotteen ympäristövaikutuksia verrataan oman tuotteen ominaisuuksiin. Lisäksi tulee olla käsitys siitä, mihin suuntaan ympäristömääräykset, lait ja standardit kehittyvät, jotta voidaan ajoissa varautua uusiin vaatimuksiin. Tuotteen valmistus-, pakkaus-, jakelu- ja jätteenkäsittelytekniikoiden kehityssuuntien tuntemus kuuluu yrittäjän perustietämykseen.