6.1.2 KOTIMAISET PUULAJIT

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisessa tuotannossa suositaan kotimaisia puulajeja ja nekin hankitaan mieluiten lähiympäristöstä, jolloin vältytään turhilta kuljetuksilta. Metsiemme yleisimmät puulajit ovat mänty, kuusi ja koivu, joista huonekaluteollisuus käyttää suurimmaksi osaksi koivua ja mäntyä.

Suomessa kasvaa kuitenkin yli kaksikymmentä puulajia, joista monet soveltuisivat pienimuotoiseen käsiteolliseen tuotantoon. Näistä ainakin lehtikuusi, leppä, haapa ja pihlaja ovat jo löytäneet tiensä puusepänteollisuuteen, usein pieninä sarjoina tuotettaviin erityiskohteisiin. Näiden ns. erikoispuiden laajemman käytön esteenä on ollut huono saatavuus, joka johtuu mm. erikoispuuviljelmien puutteesta. Erikoispuut kasvavat metsissä niin hajallaan, että niiden kerääminen, sahaaminen ja markkinoiminen on kallista. Kokonaisten erikoispuuviljelmien kasvattaminen on käytännössä vaikeaa eikä toiminnalle ole olemassa valmiita malleja. Sen vuoksi erikoispuiden kauppa on usein yksittäisten puiden tai pienten erien kauppaa. Kysynnän ja tarjonnan parempaa kohtaamista on edistetty mm. perustamalla puupörssejä, jotka välittävät ja myyvät kotimaisia puita.

Yksittäisten puiden hyödyntämisessä on syytä puntaroida rungon hyödyntämisarvon lisäksi myös puun säilytysarvoa. Jos puu kasvaa maisemallisesti, metsänhoidollisesti tai luonnonsuojelullisesti merkittävässä paikassa, saattaa sen säilyttäminen olla ympäristön kannalta hyötykäyttöä parempi ratkaisu.

Lehtipuiden määrän ennakoidaan lisääntyvän Suomen metsissä tulevina vuosina. Syyt ovat lähinnä metsänhoidollisia. 20-30 prosentin lehtipuusekoitus on hyväksi kuusi- tai mäntymetsälle. Sekametsän sietokyky mm. tauteja ja ilmastonmuutoksia vastaan on parempi kuin yksilajisessa metsässä. Lehtipuiden suhteellinen lisäys tulee näkymään markkinoilla vasta vuosien kuluttua viime vuosina istutetun puuston kasvettua hakkuumittoihin.