6.1.5 PUUN TYÖSTÖ

Puu on helposti työstettävä materiaali. Pehmeytensä ansiosta sen työstäminen onnistuu myös käsityövälinein, eikä koneellinenkaan työstö vaadi merkittäviä määriä energiaa.

Hukkamateriaali voidaan hyödyntää ensin tuotannossa muiden tuotteiden raaka-aineena. Sen takia tuotevalikoimassa on hyvä pitää erikokoisia tuotteita. Pienen puutuotteen ainekset saattavat hyvinkin löytyä muiden tuotteiden hukkamateriaalista. Tuotantoon kelpaamattoman puujätteen polttaminen on ongelmatonta ja suositeltavaa. Työstössä syntyvä hake ja puru ovat käypää raaka-ainetta lastulevyteollisuudelle ja sopivaa materiaalia vaikkapa kuivikkeeksi hevostalleille.

Puun työstössä syntyy hienojakoista puupölyä. Puupölyt on luokiteltu ihmiselle syöpää aiheuttaviksi vuonna 1996. Kovat puulajit, kuten tiikki, palisanteri ja apashi aiheuttavat tunnetusti yliherkkyyttä sekä iholla että hengityselimissä. Koivu voitaisiin kovuutensa perusteella luokittaa edellisiin, mutta sen terveyshaittoja on käytännössä pidetty pehmeisiin puulajeihin verrattavina. Pehmeiden puulajien, kuten männyn ja kuusen, terveyshaittoja ei ole yliherkkyyden kannalta pidetty erityisen merkittävinä. Puupölyaltistukseen liittyy usein myös muuta seka-altistusta. Tällaisia ovat vaneri- ja lastulevyteollisuuden liimat (formaldehydi) ja sahoilla esiintyvät mikrobit.

Puupölyaltistumista selvittäneessä tutkimuksessa on havaittu, että kotimaisista puulajeista koivu ei aiheuta enempää oireita kuin sitä pehmeämmät puulajit. Päinvastoin, havupuun työstö näyttää tulosten perusteella olevan enemmän oireita aiheuttavaa kuin koivun työstö. Kokonaisuudessaan kotimaisten männyn, kuusen ja koivun työstöpölyyn liittyy yhtä paljon hengitysteiden oireilua kuin koostumukseltaan monimuotoisempaan vanerin työstöpölyyn. Oireita esiintyy erityisesti ylähengitysteissä.

Kotimaisille puulajeille asetettu työsuojelullinen raja-arvo (5 mg/m³) ei ole perustunut erityisesti kotimaisiin puulajeihin suunnattuun tutkimukseen. Yleinen olettamus on ollut, että kotimaisten puulajien puupölyt ovat terveydellisten haittojen synnyn kannalta vähätehoisia. Tehdyn tutkimuksen valossa on syytä entistä tarkemmin kiinnittää huomiota työsuojeluun myös kotimaisten pehmeiden puulajien työstössä.

Sinällään puu on ympäristöä vähän rasittava materiaali. Suurimmat ongelmat syntyvät prosessin siinä vaiheessa, kun puuta pinnoitetaan ja pintakäsitellään. Pintakäsittelyaineet ovat vihertyneet kuluttajien vaatiessa ympäristöä vähemmän rasittavia vaihtoehtoja. Lakkojen ja maalien liuottimia on korvattu vedellä ja etenkin pintakäsittelyaineiden valmistusprosesseihin on kiinnitetty huomiota. Markkinoilla on jo useita käyttökelpoisia vahoja ja lakkoja, joilla puu saa kosteutta ja likaa hylkivän suojan ilman, että puun tuntu häviää.

Puun pintakäsittelyaineet eivät ole uhka vain luonnolle, vaan myös ihmisen terveydelle. Aineet ovat aina enemmän tai vähemmän myrkyllisiä ja voivat altistaa syöpään tai allergioihin. Käytettävien aineiden kaikkia haittavaikutuksia ei vielä tunneta riittävän hyvin.

Vesiliukoiset lakat ja maalit ovat sinänsä kehitysaskel eteenpäin ympäristön ja työntekijöiden suojelussa. Korvaamalla voimakkaan hajuiset liuottimet hajuttomalla vedellä poistettiin kuitenkin vain liuottimesta aiheutuneet haitat. Muut haitat ovat vielä jäljellä. Jos siirtyminen vesiliukoisiin aineisiin on tuonut tullessaan huolettomamman suojautumisen työpaikoille, ovat riskit edelleen olemassa ja pahimmillaan jopa kasvaneet.