6.2.1 MITÄ MUOVIT OVAT?

Teknisesti ilmaistuna muovien tuotantoprosessia kutsutaan polymeroinniksi. Polymerointi tarkoittaa pienten aineosien liittämistä kemiallisesti pitkiksi ketjuiksi eli polymeereiksi. Muovimateriaalin perusominaisuudet riippuvat polymeerimolekyylin koosta ja rakenteesta. Perusmuodossaan muovit esiintyvät jauheina, helmiäismäisinä granulaatteina tai nestemäisinä seoksina. Lisäaineina käytetään esimerkiksi täyte- ja lujiteaineita, värejä, stabilisaattoreita ja pehmittimiä. Näistä raaka-aineista tehdään kuumentamalla ja paineen avulla muovaamalla meille tuttuja tuotteita.

Tavallisimmat muovit jaetaan yleensä kerta- ja kestomuoveihin. Termit kerta- ja kestomuovit kuvaavat muovin ominaisuutta (kerran muovattava ja kestomuovattava), eivätkä liity sanoihin kerta- ja kestokäyttötavara tai kuvaa mitenkään materiaalien lujuusominaisuuksia.

Kestomuovit pehmenevät ja sulavat kuumennettaessa. Ne ovat yleensä taipuisia ja pehmeähköjä. Näitä ominaisuuksia voidaankin hyödyntää monissa tuotteissa, joiden täytyy olla joustavia ja särkymättömiä. Taipuisina ja pehmeinä ne mahdollistavat monipuolisten ja tehokkaiden valmistusmenetelmien käytön muovituotteiden tuotannossa. Tällaisia valmistusmenetelmiä ovat ruisku- ja suulakepuristus, kalvopuhallus ja muottiin puhallus. Lisäksi erilaisilla lämpömuovausmenetelmillä voidaan levyistä ja putkista jatkojalostaa tuotteita tai niiden osia.

Suurteollisuus pystyy käyttämään pääsääntöisesti kaiken kestomuovituotteiden valmistuksessa syntyvän jätemateriaalin uudestaan. Esimerkiksi ruiskupuristustekniikkaa käytettäessä hukkamateriaali ja mahdolliset sekundakappaleet voidaan rouhia ja puristaa samantien uudestaan tuotteeksi.

Yleisimmin käytettäviä kestomuoveja ovat polyeteenit (PELD, PEHD), polypropeeni (PP), polyeteenitereflataatti (PET), polystyreeni (PS) ja polyvinyylikloridi (PVC). Näistä on valmistettu n. 80 % kaikista muovituotteista. Käyttökohteita ovat mm. erilaiset muovipakkaukset, muovikassit, viili- ja jogurttipurkit, kertakäyttöastiat, lelut, pulkat, pesuvadit, vesiputket, narut ja köydet.

Kertamuovit eivät sula kuumennettaessa, vaan hiiltyvät ja kaasuuntuvat. Materiaali voidaan muotoilla tuotteeksi vain yhden kerran, eivätkä valmistuksessa syntyvä jätemateriaali sekä onnistuneet ja epäonnistuneet tuotteet ole samalla tavoin kierrätettävissä kuten kestomuoviset tuotteet.

Yleisesti käytettyjä kertamuoveja ovat fenolimuovit (PF), ureaformaldehydi (UF), melamiiniformaldehydi (MF), tyydyttymätön polyesteri (UP), epoksi (EP) ja polyuretaani (PUR).

Lujitemuovi on materiaali, joka koostuu muovista ja lujitekuidusta. Kansanomaisesti lujitemuoveista käytetään nimityksiä lasikuitu, hiilikuitu ja kevlar aina lujitemateriaalin mukaisesti. Kuitua lujitemuoveissa on yleensä 20-80 % tilavuudesta. Kertamuovien, kuten polyesteri ja epoksit, kanssa käytettävä kuitumateriaali on yleensä mattona tai kudelmana, kun taas kestomuovien lujittamiseen käytetään yleensä pulverimaista katkokuitua. Tyypillisiä lujitemuovituotteita ovat veneet, sukset ja suksisauvat.

Solumuovi syntyy, kun muovimateriaali valmistusvaiheessa solustetaan ja tällöin siihen syntyy pysyvä solurakenne. Ennen materiaalista käytettiin nimitystä vaahtomuovi. Sekä kerta- että kestomuoveja voidaan solustaa. Tyypillisiä tuotteita ovat erilaiset lämmöneriste- ja pehmustemateriaalit.