6.4.4 KERAAMISET TUOTTEET

Keraamisista tuotteista syntyvää jätettä, sirua, tulee jo tuotannon laatuerottelussa huomattavia määriä.

Esimerkiksi saniteettitavaran tuotannossa polton läpikäyneen hylkytavaran osuus voi olla 4 % koko tuotannosta. Tämä luku on saatu kaikki laatutoimenpiteet käytännössä toteuttaneen yrityksen tilastoista. Nykyisin kuitenkin merkittävä osa sirusta jauhetaan ja käytetään tulenkestävien materiaalien täyteaineina. Keraaminen siru on maaperässä lähinnä mekaaninen ja esteettinen haitta.

Keramiikkatuotteet säilyvät tunnetusti maaperässä pitkiä ajanjaksoja. Keramiikkaesineistä syntyvän jätteen rapautumisessa on kuitenkin eroja. Huokoiset tuotteet imevät vettä ja ovat alttiimpia sekä kemialliselle että mekaaniselle rapautumiselle.

Poltetusta keramiikkatuotteesta ei irtoa ympäristöön merkittäviä määriä raaka-aine- tai väriainejäämiä tuotteiden korkean polttolämpötilan vuoksi. Keramiikkaesineen kokonaispainosta haitallisten aineiden osuus on enimmillään alle promille.

Raskasmetallien kannalta happamoituminen on ongelmallinen asia, sillä ne muuttuvat silloin maaperässä liukenevaan muotoon. pH-arvon noustessa maaperän mikrobitoiminta kiihtyy. Humus alkaa hajota, syntyy humushappoja ja muita helppoliukoisia aineita, jotka puolestaan muodostavat raskasmetallien kanssa helppoliukoisia komplekseja.