6.5.1 PAPERIN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Raaka-aineen osalta suurimmat painotuotteen ympäristöongelmat liittyvät vanhojen metsien ja talousmetsien hakkuuseen ja hoitoon. Maailman paperista 90 % valmistetaan puusta, ja nämä paperituotteet käsittävät noin 10 % maailman puun käytöstä. Suurin osa puista saadaan kestävän kehityksen periaatteilla hoidetuista metsistä, ja metsäteollisuus istuttaa enemmän uusia puuntaimia kuin hakkaa puita pois. Puu on uusiutuva luonnonvara ja metsien harventaminen ja kaataminen kuuluvat metsän hoitoon.

Nykyisessä metsän kasvatuksessa on kuitenkin useita huolenaiheita. Yksipuolinen lajien viljely voi tuhota paikallista ympäristöä ja köyhdyttää maaperää, kuten on käynyt havupuiden kasvatuksessa Skotlannissa ja eukalyptuksen kasvatuksessa Portugalissa. Vanhoja, satojen vuosien aikana kehittyneitä elinympäristöjä tuhotaan kaatamalla puita paperiteollisuuden tarpeisiin. Kestävän metsätalouden tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Ratkaisu raaka-aineen ympäristöongelmiin on aarniometsien ja harvinaisten metsätyyppien suojelu sekä kestävän kehityksen mukaiset talousmetsien hoito- ja hakkuumenetelmät.

Paperin valmistus on ympäristövaikutuksiltaan painotuotteen merkittävin vaihe. Massa- ja paperinvalmistuksen osuus painotuotteen kokonaispäästöistä on noin puolet.

Päästöt ilmaan syntyvät sekä paperimassan valmistukseen tarvittavan energian tuotannossa että selluteollisuudessa. Merkittävimpiä päästöjä ovat rikkidioksidi, haisevat rikkiyhdisteet, typenoksidi ja hiukkaset. Viime vuosikymmenien aikana päästöt on saatu pienenemään niin, että selluteollisuuden osuus koko maan rikkipäästöistä on alle 10 %, typenoksidipäästöistä alle 5 % ja hiukkaspäästöistä alle 15 %.

Myös metsäteollisuuden päästöt vesiin ovat pienentyneet murto-osaan 1970-luvun päästöistä. Lähitulevaisuudessa on tavoitteena edelleenkin pienentää raakaveden tarvetta ottamalla käyttöön ns. suljetun kierron järjestelmiä.

Paperin valinnalla kirjapainon asiakas pystyy vaikuttamaan painotuotteensa ympäristöominaisuuksiin. Kierrätyskuitujen käyttäminen paperissa ei yksinomaan ole tae mahdollisimman vähäisestä ympäristönkuormituksesta. Siihen vaikuttavat myös paperinvalmistuksesta aiheutuvat päästöt ja energiankulutus. Ympäristömerkityt hieno-, aikakauslehti- tai sanomalehtipaperit ovat ympäristön kannalta paras valinta.

Pohjoismaisen ympäristömerkin myöntämisperusteet painopapereille on vahvistettu vuonna 1996, ja ne koskevat massan- ja paperinvalmistusta, mutta eivät toistaiseksi energiankulutusta tai metsänhoitoa. Myöntämisperusteissa on asetettu raja-arvot päästöille ilmaan ja vesistöihin, vaatimukset kemikaalien käytöstä sekä jätteiden lajittelusta. Lisäksi valmistajalla on oltava varmistettuna ympäristömerkintävaatimusten ja ympäristölainsäädännön jatkuva täyttyminen. Tarkempia tietoja painopapereiden ympäristömerkinnästä sekä luettelon Joutsenmerkin saaneista paperilaaduista saa SFS-Ympäristömerkinnän kotisivuilta, joka löytyy tämän osion lopusta.

Koska paperikuitu kestää kierrätystä vain noin 4 - 7 kertaa, on paperin käytöstä seuraavanlaisia ohjeita:

Kierrätetty paperi on hyvä esimerkki materiaalista, jonka vihreys vaihtelee oleellisesti valmistusprosessin mukaan. Viime aikoina on esitelty kierrätyspaperilajeja, joiden laatu vastaa parhaiden, vuosikertomuksiin kelpuutettujen paperilaatujen tasoa. Tähän on päästy tarkalla raaka-aineen valinnalla ja kierrätyspaperin lajittelulla.

On paljon helpompi valmistaa valkoista tai lähes valkoista kierrätyspaperia painamattomasta jätepaperista kuin paperista, joka on valkaistu ja puhdistettu musteesta. Kaksoisvalkaisu kierrätyspaperiprosessissa voi tuottaa kaksinkertaisen määrän haitallisia päästöjä verrattuna uusien kuitujen käyttöön.

Kierrätyspaperin käyttö on suositeltavaa useastakin syystä:

Paperin muita raaka-aineita

Paperinvalmistuksessa voidaan käyttää useita muitakin raaka-aineita - kunhan ne sisältävät selluloosaa:

Kiinnostus oljen, pellavan ja lumppujen käyttöä kohtaan on jälleen heräämässä. Puuvillan siemenestä voidaan ennen pellavansiemenöljyn puristamista erottaa kuituja, jotka sisältävät hyvin puhdasta selluloosaa. Näistä kuiduista voidaan valmistaa korkealaatuista, usein erityisen kestävää tai muuten erikoislaatuista paperia. Puuvillan viljely ei kylläkään ole ympäristön kannalta ongelmatonta mm. torjunta-aineiden käytön vuoksi.

Oljen tuotannossa syntyvä silppu menee useimmiten poltettavaksi. Siitä voidaan kuitenkin valmistaa olkipaperia, joka on jäykkää ja läpinäkymätöntä. Jopa vihannesten ja hedelmien kuorista, esimerkiksi banaanin kuoresta, voidaan valmistaa paperia.

Paperia voidaan valmistaa myös tekokuiduista, esimerkiksi asetaatista. Siitä saadaan arvokasta ja kestävää paperia, joka soveltuu mm. seteleihin. Tällä hetkellä puumassa on kaikkein taloudellisin paperin raaka-aine teollisessa mittakaavassa, ja puutuotannon ympäristövaikutuksia voidaan kontrolloida kestävän kehityksen periaatteiden mukaisella metsänhoidolla. Muut vaihtoehtoiset materiaalit, joita muutoin ei hyödynnettäisi, tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja erikoistarkoituksiin, joissa korkeampi hinta on perusteltua.