6.6.1 PAKKAUSSUUNNITTELUN KRITEERIT

Ympäristön kannalta hyvä pakkaus

 - suojaa tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta

- säilyttää pakatun tuotteen ominaisuudet
- mahdollistaa tehokkaan tuotannon ja jakelun
- parantaa hygieniaa ja käyttäjän/kuluttajan turvallisuutta - kertoo tuotteesta ja sen käytöstä
- lisää tuotteen käyttömukavuutta.

Pakkauksia koskevat ympäristöperusvaatimukset

Pakkauksia koskevat perusvaatimukset on esitetty EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin (94/62/EC) ja Suomessa Valtioneuvoston päätöksen 962/1997 liitteissä. Tiivistettynä perusvaatimukset sisältävät seuraavat vaateet:

- Pakkausten valmistukseen tulee käyttää vain se määrä materiaalia, joka on tarpeen pakkauksen toimivuuden kannalta.
- Pakkauksissa ei saa olla raskasmetalleja yli sallittujen rajojen.
- Pakkauksissa mahdollisesti olevien haitallisten aineiden määrien on oltava niin vähäisiä kuin mahdollista.
- Uudelleenkäytettävää pakkausta voidaan turvallisesti kuljettaa ja käsitellä useita kertoja.
- Pakkaus voidaan hyötykäyttää joko materiaalina, energiana tai kompostina.

Ympäristön huomioiminen pakkauksien valinnassa saattaa olla samalla tavalla ristiriitainen ongelma kuin monet tekniset kysymykset. Ympäristöperusvaatimusten lisäksi valintakysymyksiä ovat esim.

1. Onko pakkausjärjestelmästä (kuluttaja-, myymälä-, kuljetuspakkaus) syntyvä jätemäärä minimoitu siten, ettei tuotehävikkiä synny? Onko olemassa vaihtoehtoisia materiaaleja ja menetelmiä?

2. Onko jakelujärjestelmän kustannustekijät selvitetty ja optimoitu (käsittely, varastointi, kuljetus)?

3. Onko kaikkia tarpeellisia standardeja käytetty, mm. modulointi? Onko pakkaus testattu, toteuttaako se standardit ja määräykset?

4. Onko järkevää käyttää palautettavia, uudelleen täytettäviä yksiköitä?

Suunnittelun perusvaatimukset

Tietojen keruu

- tuotteesta:
- tuotteen säilyvyys
- pakkauksen vaaditut läpäisyominaisuudet
- pakkauksen tarpeellinen tiiveys
- tarvittava mekaaninen suoja
- tuotannosta:
- tuotantoerät
- vuotuinen volyymi
- tuotteen muoto tuotannosta
- pakkaamisesta:
- koneet ja laitteet
- tilat ja henkilökunta
- ostotoiminnasta:
- toimitusaika ja toimituserä
- toimittajan luotettavuus
- laatusopimukset
- varastoinnista
- jakelusta:
- kuljetusvälineet
- käsittelykerrat
- markkinoinnista
- ympäristötekijöistä.

Pakkausten käytöstä

Pakkausmateriaalien pääryhmät ovat:

Kuitupohjaiset materiaalit:
- aaltopahvit (eri aaltotyypit, pinnoitukset yms.)
- kartonki (taive-, sellu-, neste- jne) eli kotelot, maito- ja mehutölkit jne.
- paperit
Muovit:
- polyeteenit (PE-LD, PE-LLD, PE-HD),
- polypropeenit (PP, OPP)
- polyeteenitereftalaatti (PET)
- polyamidit (PA),
- jne
Metallit:
- alumiini
- tinapelti
- teräs
Lasi
Puu ja erilaiset tekstiilit.

Käyttökohteiden ja pakattavien tuotteiden mukaan materiaaleista tehdään erilaisia yhdistelmiä. Paperi, kartonki ja aaltopahvi mm. suojaavat likaantumiselta ja mekaanisilta vaurioilta, antavat valosuojaa. Muovit antavat erilaisia barrieeriominaisuuksia, eli suojaavat likaantumiselta, mikrobeilta, kemiallisilta muutoksilta, kosteusvaihteluilta ja hajuvirheiltä.

Materiaalien yhdistelmillä saadaan aikaan mm. elintarvikkeiden erikoisvaatimuksia toteuttavat pakkaukset. Pakkauksilta vaadittavat erikoisominaisuudet ovat:

-suojaaminen likaantumiselta, mikrobeilta, kemiallisilta muutoksilta, kosteusvaihteluilta, hajuvirheiltä, mekaanisilta vaurioilta

- valonläpäisemättömyys

- rasvasuoja

- aromien pidätyskyky

- lämpöeristäminen.

Pakkaamisella ei voida parantaa pakattujen tuotteiden ominaisuuksia, mutta niiden laatu voidaan säilyttää tietyn ajan, joka tarvitaan niiden kuljettamiseksi tuottajalta kuluttajalle. Elintarvikkeiden turvallisimmat säilytysmenetelmät ovat pakastaminen ja sterilointi, mutta molemmat ovat menetelmiä, jotka kuluttavat paljon energiaa ja ovat elintarvikkeille rajuja prosesseja. Kukin elintarvike asettaa omia vaatimuksiaan pakkauksille - tuoreet vihannekset ja hedelmät hengittävät eri tavoin kuin juusto ja liha, oikein käsiteltyinä ja nykyaikaisesti pakattuina vihannekset ja hedelmät säilyvät parempina kuin pakkaamattomat tuotteet. Elintarvikepakkaamisessa tärkeitä huomioitavia seikkoja ovat esim. erilaiset kemialliset tekijät. Ulkopuolelta tuotteeseen kohdistuu monia laatua heikentäviä tekijöitä: vesi, happi, valo, hajut ja maut ja lämpö. Tuote itse luovuttaa vettä, hiilidioksidia ja muita solujen hengityskaasuja, aromeja, makua ja hajua, joilta ympäristöä on suojattava.

Kukin tuote on pakattava siihen materiaaliin, joka parhaiten soveltuu ko. tuotteelle ja sen kuljetusmatkalle ja -reitille. Pakkauksen pettäminen tai tuotteen liian nopea pilaantuminen on miltei poikkeuksetta enemmän ympäristöä rasittavaa kuin pieni ylimääräinen varmuus pakkaamisessa.

Kuljetuspakkaukset jakelun helpottamiseksi

Kuljetuspakkauksen tehtävä on suojata tavaraa, jotta se saapuu määräpaikkaan oikeaan aikaan, määräsuuruisena ja ehjänä. Kuljetuspakkaus mahdollistaa tavaran helpon ja turvallisen kuljettamisen lähettäjältä vastaanottajalle, se pienentää ja poistaa kuljetusriskejä. Kuljetuspakkaukselle asetettavat vaatimukset ovat riippuvaisia monista muuttuvista seikoista, kuten kuljetusvälineestä, kuljetustavasta, jossa huomioidaan myös käsittelykerrat, kuljetusmatkasta, vuodenajasta ja käsittelytavasta. Kuljetuspakkauksen täytyy olla kooltaan ja muodoltaan kuljetuskalustoon sopiva. Tämän lisäksi normaaleita, muillekin pakkauksille vaatimuksia asettavia seikkoja ovat mm. tuote ja sen ominaisuudet, markkinointi, tuotanto ja ympäristö.

Oikea kuljetuspakkaus ja yksiköinti vähentää käsittelykertoja, käsittelykustannuksia, vahinkoja, työvoiman tarvetta, rahtikustannuksia, varastointikustannuksia, ajankäyttöä ja tilankäyttöä, lisäksi se nopeuttaa tavaran käsittelyä.

Kuljetuksen aikaiset rasitukset

Tuotteisiin kohdistuvat kuljetuksen aikaiset rasitukset ovat moninaiset, niitä ovat mekaaniset ja ilmastolliset rasitukset, biologiset tekijät ja rikollinen toiminta eli lähinnä varkaudet.

Mekaanisia rasituksia ovat mm. pinoaminen varastoissa ja kuljetusvälineissä, putoaminen, liikuttaminen trukeilla, kuorma-autoissa, lentokoneissa, junissa ja laivoissa tapahtuvat erilaiset tärinät ja värähtelyt, jotka saattavat vaikuttaa tuotteiden ominaisuuksiin.

Ilmastollisia rasituksia ovat sateet, joita vastaan tarvitaan pisara- ja roiskesuojaa; ilmankosteus, jota vastaan tarvitaan höyrysulku tuotteen ympärillä; lämpötilan vaihtelut, joista pakkanen aiheuttaa mm. haurastumista; kuumuus, joka aiheuttaa etenkin elintarvikkeiden pilaantumista; ultraviolettisäteily, joka heikentää muovia ja haalistaa värejä ja merkintöjä, sekä ilman saasteet, kuten suola meri-ilmassa, pöly, hiekka ja SO2.

Biologiset rasitukset ovat yleensä pakatun tuotteen omista ominaisuuksista aiheutuvia, materiaali hengittää erilaisia kaasuja: eteeniä, hiilidioksidia, happea jne., tuotteen mukana saattaa kulkeutua mikrobeja (homeet, hiivat ja bakteerit), viruksia tai ulkopuolisia tuhoeläimiä, jotka aiheuttavat vahinkoja. Tavara voi homehtua, puutavara sinistyä, hedelmät pilaantua, tuhoeläimet pilata kuljetuspakkauksen niin, että itse tuotekin turmeltuu.

Neutraali, vain välttämättömät tiedot sisältävä, huolellisesti suljettu kuljetuspakkaus vähentää huomattavasti varkausriskiä.