6.7.1 KIERRÄTETTY MATERIAALI
Kierrätetty materiaali on sellaista materiaalia, joka on otettu talteen käytöstä poistetusta tuotteesta kierrätysprosessissa ja käytetään raaka-aineena uuden, joko saman tai toisen materiaalin valmistukseen. Yleisesti ottaen materiaalit, jotka ovat syntyneet kierrättämällä, ovat ympäristöystävällisempiä kuin luonnonvaraiset, neitseelliset materiaalit. Esimerkiksi kierrätetyn alumiinin valmistus kuluttaa vain n. 5 % alkuperäisen alumiinin tarvitsemasta energiasta.
Kierrätetyn materiaalin käyttö ei automaattisesti takaa tuotteelle ympäristöä säästäviä ominaisuuksia. Joissakin tapauksissa kierrätetyn materiaalin käyttö on todella perusteltua ja jopa edullista, mutta useissa tapauksissa asia on mutkikas ja vaatii koko elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioimista.
Seuraavassa esitellään esimerkkinä paperin elinkaari ja kierrättäminen. Paperin ympäristövaikutusten laskenta aloitetaan puiden hakkuusta, se etenee kuljetuksineen massan ja paperin valmistukseen sekä jatkojalostukseen ja painoon. Elinkaarensa päätteeksi paperilla on kolme vaihtoehtoa: kierrätys, poltto tai kaatopaikka. Polttamisen ja kierrättämisen välillä ratkaisu on tehtävä tarkastelemalla asiaa laajemmin. Esim. Saksassa osa paperista kannattaisi polttaa, koska paperi palaa puhtaasti ja tuottaa paljon energiaa. Sanomalehtipaperin poltto korvaisi Saksan energiatuotannossa kivi- ja ruskohiiltä sekä öljyä, joista kaikista vapautuu ilmaan melkoisesti hiilidioksidia ja rikkiä. Ranskassa taas vaaka kallistuisi kierrätyksen eduksi, koska Ranska tuottaa valtaosan energiastaan ydinvoimalla. Ydinvoiman hiilidioksidi- ja rikkipäästöt ovat fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna pienet.
Suomessa kierrätykseen päätyi vuonna 1996 noin 61 prosenttia paperin ja kartongin kokonaiskulutuksesta. Vuonna 2005 keräysasteen arvellaan olevan jo 75 prosenttia. Se on yli nykyisten maailmanennätysten, joita pitävät hallussaan Saksa ja Itävalta (71 %). Suomessakin saatetaan joutua harkitsemaan Saksan tavoin, olisiko osa paperista järkevämpi polttaa energiaksi. Uutta raaka-ainetta ei kasvavasta kierrätysmäärästä huolimatta kertyisi tarpeeksi uuden paperikoneen tarpeiksi. Nykyisellään paperia ei mene lainkaan poltettavaksi.
Kierrätys kuluttaa energiaa, yleensä uusiutumattomia fossiilisia polttoaineita, jotka lisäävät hiilidioksidin määrää. Lisäksi siistauksessa (musteen poisto paperista) erotettava painomuste on myrkyllistä jätettä. Kuljetuksiin kuluu tutkimuksen mukaan enemmän energiaa kierrätyksessä. (Röyskö, H. 1998)
Ominaisuudet muuttuvat
Eräät yleisesti kierrätetyt materiaalit, kuten alumiini ja lasi, ovat kierrätettyinäkin yhtä laadukkaita ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan kuin alkuperäinen materiaali. Jotkin materiaalit vastaavasti heikkenevät tai muuttuvat kemiallisilta koostumuksiltaan kierrätyksen aikana, jolloin niiden käyttö alkuperäisiin kohteisiin on hankalaa. Näin käy erityisesti esim. erilaisia kotitalousmuoveja yhdistettäessä. Monilajisuutensa lisäksi tällainen muovijäte on usein myös likaista. Erilaiset ruokajäämät, etiketit, vieraat materiaalit ym. hankaloittavat jatkokäsittelyä.
Tuotesuunnittelijan haasteena onkin uusien käyttökohteiden löytäminen kierrätetyille materiaaleille, jotka vaativat uudenlaista suhtautumista uusien ja joskus yllättävienkin ominaisuuksiensa vuoksi. Esim. kierrätetyn muovin kohdalla pätee eräänlainen suppiloperiaate. Useiden kierrätyskierrosten jälkeen muovia voi käyttää enää vain rajallisiin kohteisiin, kuten ulkokalusteisiin, aidantolppiin, käytävälaattoihin ja kompostoreihin, koska korkealaatuisetkaan muovit eivät kierrätyksen jälkeen enää sovellu alkuperäiseen tarkoitukseensa.
+ Käytä kierrätettyä materiaalia aina, kun se on taloudellisesti ja teknisesti järkevää.
+ Käytä kierrätysmetalleja alkuperäisen sijasta (esim. alumiini).
+ Käytä kierrätettyä muovia kohteisiin, joissa ei vaadita korkealuokkaista mekaanista ja hygieenistä materiaalia tai suurta mittatarkkuutta.
+ Käytä kierrätetyn materiaalin erityisominaisuuksia hyväksi tuotteen suunnittelussa.