6.7.2 KIERRÄTETTÄVÄ MATERIAALI

Uudelleenkäytössä sama hyödyke otetaan käyttöön sellaisenaan tai vain vähän uudistettuna. Tällaisia ovat esim. vaatteet ja huonekalut. Uudelleenkäyttöä voidaan edistää suunnittelemalla muotoilultaan ajattomia ja kestäviä tuotteita. Kestävyyteen voidaan vaikuttaa parhaiten oikeilla materiaalivalinnoilla.

Uudelleenkäyttöä ovat mm.

- tuotteen uudelleenkäyttö samaan käyttötarkoitukseen
- tuotteen käyttö sellaisenaan toiseen, erilaiseen käyttötarkoitukseen
- tuotteen tai sen osien kunnostus tai uudelleenvalmistus.

Uusiokäytössä jäte muokataan tai prosessoidaan toiseen muotoon. Jäte kerätään irtotavarana, sitä lajitellaan ja siirrellään ennen varsinaiseen prosessiin joutumista. Uusiokäyttöä ovat mm.

- tuotteen materiaalien kierrätys samaan tai yhtä vaativaan käyttökohteeseen
- tuotteen materiaalien kierrätys toiseen, vähemmän vaativaan kohteeseen
- muovien kemiallinen kierrätys
- energian talteenotto ja uudelleenkäyttö
- valmistusprosessien jätevesien uudelleenkäyttö
- kemikaalien ja muiden aineiden, esim. värien uudelleenkäyttö
- tuotannossa syntyvän materiaalijätteen (puujäte, lankajäte, leikkuujäte yms.) uusio- tai uudelleenkäyttö
- käytöstä poistettujen tuotteiden materiaalien käyttö uusioraaka-aineena.

HELPOTA KIERRÄTETTÄVYYTTÄ

Kierrätettävyys on pääasiassa tuotesuunnitteluratkaisu, eli tuotteen ja sen osien kierrätettävyys ratkaistaan jo tuotesuunnittelun alkuvaiheissa Kierrätettävyys ei ole irrallinen päämäärä, vaan tasavertainen tavoite kestävyyden, toimivuuden, valmistettavuuden, turvallisuuden ja muiden perinteisten tuoteominaisuuksien rinnalla. Kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön soveltuminen riippuu tuotetyypistä, kierrätysmahdollisuuksista, infrastruktuurista ym. tekijöistä. Seuraavat ratkaisut kuitenkin parantavat kierrätettävyyttä:

+ Helpota tuotteen mekaanista purettavuutta.
+ Lisää materiaalien tunnistettavuutta, esim. merkinnöin.
+ Yksinkertaista rakennetta, ryhmittele osia.
+ Valitse kohteeseen tarkoituksenmukaiset materiaalit ja pintakäsittelymenetelmät.
+ Vähennä erilaisten materiaalien määrä minimiinsä, jolloin erottelu helpottuu. Materiaaliyhdistelmät – erityisesti polymeeriyhdistelmät – käyttäytyvät ennalta arvaamattomasti, jolloin niiden käyttö on rajoitettua.
+ Vältä materiaaleja, joita on vaikea erottaa tuotteesta. Tällaisia ovat mm. laminaatit, täyteaineet ja lasikuituvahvikkeet.
+ Vältä tuotteen osia, jotka vaikeuttavat kierrätystä, esim. tarroja.
+ Käytä materiaaleja, joille on jo olemassa valmis kierrätysjärjestelmä.

ONKO KIERRÄTTÄMINEN KANNATTAVAA?

Suurten, helposti kerättävien, merkittäviä materiaalimääriä sisältävien esineiden kierrätys on yleensä kannattavaa. Kierrätettävän materiaalin käytössä ei ole paljonkaan järkeä, ellei ole olemassa tai kehitteillä järjestelmää, joka mahdollistaa kierrätyksen. Yrityksen sisäisellä kierrätykseen lajittelulla ei myöskään ole merkitystä, jos takapihalla kaikki materiaali kipataan yhteen suureen astiaan.

Kierrätyksen haittoja ovat kuljetuksen energiankulutus ja päästöt. Ne kasvavat sitä suuremmiksi, mitä kauempana kierrättävä laitos sijaitsee. Kierrätyksessä jäte jalostetaan uudelleen, mikä kuluttaa energiaa ja synnyttää monenlaisia päästöjä. Toisaalta esimerkiksi rautaromun kierrätys vähentää luonnosta otettavan raaka-aineen tarvetta ja on useimmiten raaka-ainetta jalostetumpaa. Joissakin tapauksissa kierrätys jopa kasvattaa tuotannon ympäristöongelmia. Siksi ratkaisujen ympäristövaikutukset on arvioitava tapauksittain.

Tällä hetkellä on olemassa toimivia uusioprosesseja mm. seuraaville materiaaleille:

- eloperäisen jätteen kompostointi mullaksi
- sanoma- ja aikakauslehtipaperin siistaus
- paperin ja pahvin silppuaminen ja käyttö eristeenä, uusiomassana tai polttoaineena
- metallien puhdistus, sulatus ja valu uudelleen harkoiksi
- lasin sulatus ja valu uudelleen
- muovien saattaminen rakeiseen muotoon (granulointi) ja uudelleenvalu
- puun haketus ja pilkkominen sekä poltto.

Aineiden keräyksen, kuljetuksen, erottelemisen ja jalostuksen aiheuttamat kustannukset voivat hyvinkin ylittää hävittämisen kustannukset. Hävittämisen kustannukset ovat koko ajan kasvaneet, ja päättäjät ja kuluttajat vaativat kierrätystä helpottavia järjestelmiä. Niinpä kierrätettävien tuotteiden suunnittelu on lisääntynyt ja muuttunut koko ajan kannattavammaksi sekä taloudellisesti että ekologisesti.

TUOTANNON JÄTTEET KIERTOON

Tuotannon aikana ensimmäinen keino jätehaittojen ehkäisemiseksi on minimoida tuotannossa syntyvien jätteiden määrä. Hyvin suunnitellun tuotteen valmistuksessa syntyy vain vähän jätemateriaalia.

Jos ja kun jätettä kuitenkin syntyy, on seuraava keino uusiokäyttää hukka-aineet tuotannon sisällä ja koettaa jalostaa niistä jotakin.

Kustannuksia ja turhaa työtä kierrätyksessä voidaan välttää myös pitämällä erilaiset aineet erillään toisistaan. Kerran sekaisin menneen jätteen lajittelu nostaa kustannuksia. Lisäksi se tuottaa toimintahäiriöitä prosessissa ja heikentää uusioraaka-aineen laatua ja hintaa. Tuotesuunnittelijalle on merkittävä haaste suunnitella tuotteet siten, että kierrätettäessä laatumateriaalin käyttöarvo ei tarpeettomasti alene.

Kuparia on vaikea poistaa teräksen kierrätysprosessissa. Jo 0.2 prosentin kuparipitoisuus teräksen seassa aiheuttaa ongelmia. Materiaalien arvon laskun voi havainnollistaa suhdeluvuilla: jos romuteräksen rahallista arvoa kuvataan luvulla 1 ja erotetun kuparin arvoa luvulla 10, niin yhdessä niiden arvo on vain n. 0,5.


Kuva 16. Erottelun vaikutus kierrätetyn materiaalin arvoon.